Henry Väre, Tauno Ulvinen, Erkki Vilpa & Lassi Kalleinen 2005: Oulun kasvit – Piimäperältä Pilpasuolle. (Flora of the city of Oulu.) Norrlinia 11: 1-512. ISSN 0780-3214. ISBN 952-10-2372-4. Kirja on loppuunmyyty. The book is sold out.
Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 2006!
Vuonna 2005 neljäsataa vuotta täyttävä Oulu on entistä merenpohjaa, ja sen luonto on muutaman tuhannen vuoden ikäinen. Kaupungin kasveja on tutkittu 1700-luvun lopulta lähtien, mutta vasta tämä kirja on ensimmäinen kattava selvitys niistä.
Kasvit esitellään Perämeren ääreltä sisävesiin ja rannoille, metsiin, soille ja lopuksi asuttuihin ympäristöihin. Kirjassa kerrotaan paitsi kasveista myös rantojen, metsien ja soiden kehittymisestä maan jatkuvasti kohotessa sekä Oulun luonnon muuttumisesta maanviljelyn ja asutuksen myötä. Toppilan sataman painolasti- ja myllykasvit ovat saaneet oman lukunsa.
Vuosituhannen taitteen molemmin puolin Oulussa tavattiin 752 kasvilajia tai -alalajia, joista 568 kuuluu kaupungin vakinaiseen lajistoon. Oulusta tavattuja lajeja, lajinsisäisiä yksiköitä ja risteymiä mainitaan kirjassa kaikkiaan lähes 1400. Kirjassa esitellään kaikki vakiintuneet kasvit ja joukko satunnaisia. Lähes jokaisesta on värivalokuva ja levinneisyyskartta.
Oulussa ihmisen toimet näkyvät lähes kaikkialla. Monet kasvit ovat tulleet ihmisen mukana. Toisaalta useat ovat myös joutuneet väistymään. Etenkin merenrannoilla moni laji on hävinnyt. Teos tarkastelee myös uhanalaisia kasveja. Kirja johdattaa lukijan Oulun monipuoliseen kasvimaailmaan ja evästää luonnossa liikkuvia havainnoimaan ympäristöään sitä kunnioittaen.
The flora of the city of Oulu in northern Finland (65°01’N, 25°28’E, ca. 400 km2 and 126 000 inhabitants in 2004) was monitored by using 1 km2 squares as basic units in 1997–2004, including all indigenous and alien taxa. In 2004 the surface area of Oulu increased by 50 km2 in the easternmost part, so the monitored surface area was 350 km2. For all taxa at each square were evaluated the frequency (size of circle in the distribution maps) and the abundance (intensity of squares) at a scale from 1 to 5. The rarest taxa were recorded at each hectare separately.
During the monitoring period were discovered 752 species or subspecies, of which 568 are indigenous or established. The number of indigenous species and subspecies total 334 and 15, respectively. The number of archeophytes (arrived before 17th century) was 67 species and 6 subspecies, and that of newly established aliens 63 and 3. In addition, 65 established hybrids were recorded. Att all times 1394 taxa including apomictic species (122) and hybrids (89) have been recorded at Oulu, of which during the present study 940 ones including 60 apomictic and 68 hybrids. The distribution map for all indigenous species and photograph for nearly all are included. All species are characterized, their ecology and distribution given. The most common species are Betula pubescens and Salix phylicifolia. The diversity is highest at the delta area of the River Oulujoki with 338 taxa per square at most. This area is strongly influenced by human activity.
The book is released 400 years after the establishment of the city in 1605.