Tietopankki | Knowledge Base

Petolintuseuranta

Petolintuseuranta

Petolintuseuranta on pitkäaikaistutkimus, jota koordinoi Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS ja rahoittaa ympäristöministeriö. Maastossa seurannan toteuttavat vapaaehtoistyötä tekevät petolinturengastajat ja -harrastajat. Petolintuseurannan tavoitteena on seurata haukkojen ja pöllöjen kannankehitystä ja koota tiedot vuosittaisista pesimistuloksista sekä pesäpaikoista. Petolintuseurannan kohdelajeihin kuuluvat haukat ja pöllöt lukuun ottamatta maakotkaa, merikotkaa, tunturihaukka muuttohaukkaa ja sääkseä, joita varten on omat seurantaohjelmat.

Petoruutuseuranta ja sen rinnalla yhteenvetoseuranta kokoavat tärkeimmät pesintöjen luvut yhteen. Petolintukantoja seurataan vuosittain eri puolille maata perustetuilla, yhtenäiskoordinaatistoon pohjautuvilla 10 km x 10 km petolinturuuduilla (petoruutuseuranta). Ruuduilta pyritään löytämään joko kaikkien niillä pesivien petolintujen pesät ja reviirit tai seuranta kohdistetaan vain joihinkin tiettyihin lajeihin. Seurantateho pyritään pitämään vuosittain samana. Petoruutuseuranta tuottaa tietoa lajien kannankehityksestä.

Yhteenvetoseurannassa kootaan reviiri- ja pesimistiedot, sisältäen pesien muna- ja poikasmäärät. Näistä tiedoista lasketaan haukkojen ja pöllöjen vuotuiset pesimistulokset (= poikasmäärä aloitettua pesintää kohden).

Petolintuseuranta aloitettiin 1982. Pitkän aikasarjan tiedot haukkojen ja pöllöjen kannankehityksestä ovat keskeisessä osassa arvioitaessa lajien uhanalaisuutta ja suojelun tarvetta. Kerätty aineisto osoittaa, että joidenkin petolintujemme kanta on tällä hetkellä alamäessä. Petolinnut ovat monessa suhteessa tärkeitä ympäristömme tilan indikaattoreita. Petolinnut ovat ravintoketjujen huipulla ja pesäpaikkojensa suhteen vaateliaita, joten monet ympäristömuutokset heijastuvat pian juuri petolintukannoissa. Elohopean ja kloorattujen hiilivetyjen aiheuttamat uhat havaittiin aikanaan juuri petolintukantojen kehityksestä. Viime aikoina mm. kanahaukka on ymmärretty sateenvarjolajiksi ja sen pesämetsien suojelun nähdään vaikuttavan suotuisasti muiden lajien suojeluun.

Vuonna 2022 petolintuseurannassa tarkastettiin 34 034 haukan ja pöllön pesäpaikkaa. Petoruutuaineistoa kertyi 153 tutkimusruudulta. Petolintuseurannan tuloksia julkaistaan vuosittain Linnut-vuosikirjassa (BirdLife Suomi).