Varjojen lentäjät

Näyttely on kuvataiteilija ja Philadelphian taideyliopiston kuvataiteiden ohjelmajohtaja Rebecca Saylor Sackin, Luonnontieteellisen keskusmuseo Luomuksen akatemiatutkija Thomas Lilleyn sekä tietokirjailija, runoilija ja Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön tutkija Mia Röngän yhteishanke. Näyttely yhdistää taidetta ja luonnontiedettä kuvatakseen lepakoiden, ihmisten ja muiden eliöiden yhteiseloa.

Nautelankosken rannalla, Aurajoen varrella, on sijainnut vesimylly keskiajalta saakka. Viimeisin ja nykyään Nautelankosken museoon kuuluva mylly rakennettiin vuonna 1807. Rakennus on pitkään tarjonnut kodin vesisiipalle – lepakkolajille, jota Lilley on myllyllä tutkinut pitkään. Vesimyllyn ympäristö, luonnonsuojelualue ja joen varsi tarjoavat elinympäristön myös pohjanlepakoille, pikkulepakoille ja korvayököille, jotka saalistavat joen yllä ja sen ympäristössä lentäviä hyönteisiä. Lepakot ovat eläneet alueella ihmisten kanssa asutuksen alkamisesta saakka.

Maalaukset: Rebecca Saylor Sack
Tekstit: Mia Rönkä & Thomas Lilley
Kuvat: Karen Mauch

1. Läsnäolo – Presence
Olemme eläneet yhdessä lepakoiden kanssa tuhansia vuosia. Asuinluolat ovat vaihtuneet kellareiksi, ulkorakennuksiksi ja vinteiksi. Rakennukset ovat täällä pohjoisessa lepakoidemme elämänlanka, talvehtijoiden ja uuden sukupolven turva. Naapurinamme asuu hiljainen kansa, jota harvoin kohtaamme. Usein ne ovat vain häivähdys vasten illan kajoa tai vedenpinnan kirkkautta. Ne eivät halua asettua tiellemme, vaan elää elämäänsä, pehmeässä hämärässä.

Läsnäolo – Presence

2. Valon nopeus – Light Weight
Kun aurinko laskee, lepakot nousevat ilmaan, pudottautuvat siivilleen päiväpiiloistaan. Nautelankoskella olet vieraana lepakoiden luona, niiden ikiaikaisilla asuinsijoilla. Vuosituhansia ovat nämä ainoat lentävät nisäkkäät ihmistä ihmetyttäneet, ihastuttaneet, pelottaneetkin. Mikä on tämä yön karvainen lentäjä, nahkasiipi, niin kauhukreiville kuin supersankarille muotonsa lainannut?

Valon nopeus – Light Weight

3. Suunnistaja – Orienteer

Suunnistaja – Orienteer

4. Heijaste – Reflection
Pimeys on lepakoiden kulkuväylä, jota äänet viitoittavat. Yöllä liikkuu niiden ravinto, ne kaikuluotaavat, näkevät ääniä, näkevät mitä me emme pysty kuulemaan. Äänet muuttuvat niiden aivoissa kuvaksi. Nopealla taitolentokuviolla saaliiksi jää niin yöperhonen, kovakuoriainen kuin hyttynen. Lepakon onni on kuoriutuvia surviaissääskiä kiehuva lammenpinta, kun tuhannet kotelot purkautuvat muotoaan muuttaviksi pilviksi yötaivaalle.

Heijaste – Reflection

5. Versonta – Vegetating ​
Pohjoisessa talvi on lepakoille pitkä, lähes kestämättömän pitkä. Se pitää roikkua kylmästä seinämästä kiinni pitäen, otteen lipsumatta, nääntymättä, kuivumatta, jäätymättä, hiljaista elämänliekkiä ylläpitäen. Kevät tuo elon näennäisesti kuolleisiin horrostajiin. Naaraat havahtuvat ensimmäisinä, niillä on kiire ruokailla. Emot kantavat uutta elämää, joka talven jälkeen alkaa kehittyä, odotettuaan pimeyden ja kylmyyden yli. Näillä myllyn seinillä kasvaa pian uusi sukupolvi.

Versonta – Vegetating

6. Vihreän valossa – Rays of Green

Vihreän valossa – Rays of Green

7. Yhteydessä – Connected

Yhteydessä – Connected

8. Kannattelija – Centerfield
Päivän noustessa lepakot palaavat päiväpiiloihinsa, niiden pienet kehot lepäävät valoisan ajan yli. Lepakko on luonnon palapelissä osa, jota ilman kuva säröilee. Yön aikana pikkuruinen hyönteisloukku voi syödä painonsa verran hyönteisiä. Osa niistä hyönteisistä haastaa meitä ihmisiä: viljelmiä tai metsää tuhoten, puutarhakasveja nakertaen, kesäyönä korvan juuressa inisten. Lepakoiden työ säästää meitä hyönteismyrkkyjen kuluilta ja haitoilta.

Kannattelija – Centerfield

9. Reunalla – Cliffhanger
​Lepakoiden elinehto ovat elinvoimaiset hyönteiskannat, joista riippuu monin tavoin myös meidän hyvinvointimme. Lepakot kertovat meille yhteisestä ympäristöstämme: metsien ja maatalousympäristöjen yksipuolistumisesta, talvien muuttumisesta, myrkkyjen kertymisestä vesistöihin. Näemme lepakoista itsemme, ne ovat peili, tyyni vedenpinta. Millaisen kuvajaisen haluamme nähdä?

Reunalla – Cliffhanger

10. VIDEOTEOS
Yöllä – en ollutkaan yksin
Not only the night owls, after all

Kuva-ääniteoksen tekijät luontoharrastajat Risto Lindstedt ja Jarmo Markkanen.

TAITEILIJA REBECCA SAYLOR SACK

Rebecca Saylor Sack, kuva John Carlano

Näyttelyn tekijöistä:

Rebecca Saylor Sack on kuvataiteen maisteri University of Artsissa, Philadelphiassa Yhdysvalloissa. Hänen tehtävänimikkeinään ovat Program director of the Fine Arts Program sekä Painting emphasis coordinator. Lisätietoa löytyy hänen kotisivuiltaan.

Ympäristöekologian dosentti Mia Rönkä on tietokirjailija, runoilija, tiedetoimittaja ja tutkija, joka työskentelee Turun yliopiston Biodiversiteettiyksikössä.

Ekofysiologian dosentti Thomas Lilley työskentelee akatemiatutkijana Helsingin yliopiston Luonnontieteellisessä keskusmuseossa Luomuksessa ja tutkii etenkin lepakoita.