Pesäkorttitutkimuksen keskeisiä tavoitteita on selvittää eri lintulajien pesinnän ajoittuminen, pesyekoko ja pesintätulos vuodesta toiseen erilaisissa elinympäristöissä, maan eri osissa ja erilaisilla pesimäpaikoilla. Nämä ovat tärkeitä taustatietoja mm. lintujen vuotuisia ja pitkäaikaisia kannanmuutoksia tutkittaessa. Pesäkorttiaineistoa täydennetään jatkuvasti – tiedot myös tavallisten lajien pesistä sisältävät tärkeää tietoa. Projektiin toivotaan mukaan lisää harrastajia. Osallistumisen edellytyksenä on, että kukin täyttää tietoja vain sellaisten lintulajien pesistä, jotka varmasti tuntee. Pesätietoja ilmoitetaan ensisijaisesti Lintuvaara-järjestelmän kautta, mutta myös vanhat paperilomakkeet käyvät edelleen. Lisätietoja pesäkorttien täyttämisestä löytyy ohjesivulta. Vaikka valtaosa tiedoista saadaan nykyään sähköisesti, puhutaan edelleen yhden pesän pesätapahtumista yhtenä pesäkorttina.

Pesäkortin esittely:

• Pesäkorttiesitelmä (pdf)
• Ohjeet pesäkorttien täyttämiseen

Kirjautuminen sähköiseen palveluun:

• Sähköinen Lintuvaara-palvelu (valitse kirjautumisen jälkeen Kirjekyyhky)
• Ohje Lintuvaaran Kirjekyyhkyn käyttöön

Pesäkorttilomake:

• Kortin etupuoli (yleistiedot) (pdf)
• Kortin takapuoli (pesäkohtaiset havainnot) (pdf)

Pesäkorttitutkimuksessa yhdellä kortilla tarkoitetaan yhdestä pesästä todettuja pesätietoja saman pesintätapahtuman ajalta. Jos samassa pesässä pesitään kahdesti, täytetään niistä erilliset pesäkorttitiedot. Luonnontieteelliseen keskusmuseoon on 1950-luvulta lähtien saatu kaikkiaan 232 lintulajin noin 220 000 pesäkorttia, joille on kirjattu yli puoli miljoonaa pesien tarkastuskäyntiä. Kukin pesä on siis tarkastettu keskimäärin kolme kertaa. Eniten kortteja on kirjosieposta 33 000, talitiaisesta 23 000 ja punakylkirastaasta 12 000.

Muna- ja poikasmäärien lisäksi pesäkorteilla kerätään monenlaista perustietoa lintulajien pesimäbiologiasta kuten pesän sijainti, etäisyys maasta ja mahdollisen tuhoutumisen syy. Kortti on osoittautunut käteväksi tietojen kokoamisvälineeksi, jolle myös mahtuvat pesintää koskevat lisätiedot – pesän vaiheet ovat usein yksilöllisiä. Pesäkorteille annetaan Luonnontieteellisessä keskusmuseossa juokseva numero, jonka perusteella kortteja pidetään lajeittain järjestyksessä tutkijoita varten.

Pesäkorttitutkimuksen tuloksia löytyy Linnustonseurannan julkaisuista.

Sinirintanaaras ruokkii jälkikasvuaan tiuhaan ja poikaset kasvavat silmissä. Kuvassa vain parin päivän ikäiset poikaset ja sama pesä viikkoa myöhemmin. Kuvat: Petteri Lehikoinen